Salo, Pernjoki suppaillen

 Salo, Pernjoki suppaillen

Ihan ensin kiitokset Facebookissa oppaaksi tarjoutuneelle ennestään tuntemattomalle ihmiselle! Kiitos että esittelit minulle Pernjoen ja lähdit kanssani sup-retkelle kerrassaan upeana syyskuun iltana! Retki oli niin ihana, että sitä oli suloista muistella alkutalven räntäisinä iltoina ja haaveilla seuraavan kesän retkistä. En ollut uskaltautunut vielä yksin minnekään kovin kauas tutuilta vesiltä, mutta palo oli jo kova. Ja niinpä sain taas hämmästellä, että miten upea luonto Suomessa oikein onkaan!

Oletteko nyt vakuuttuneet, että retki oli mitä parhain? Hyvä. Sitten voidaan siirtyä miten ja missä ja mitä siellä nyt sitten olikaan.

Pernjoki 

Pernjoki on järveksi paisunut joki, joka mutkittelee ja tekee haaraumia. Pernjoki laskee Pernjärvestä Juvankosken kautta pieneen puroon joka lopulta päätyy Ylisjärveen. Pernjoki onkin aikoinaan ollut joki, mutta Juvankosken patoaminen on saanut sen laajentumaan ja sulautumaan pariin pikku järveen.

Parkkipaikka ja lähtöpiste Seurakunnan kesäkodilla

Järven länsipäädyssä on seurakunnan Juvankosken kesäkoti. Kun paikalle menee kesä- ja viikonloppuleiriaikojen ulkopuolella, uskaltaa parkkipaikalle hyvin pysäköidä auton. Laudat saa helposti järveen rantasaunan laiturilta. Parkkipaikan ulkopuolellakin on tiessä levennys, johon mahtuu pari autoa hyvinkin. Laudan laskupaikkoja sen sijaan on vaikeampi löytää, sillä ranta on märkää ja ryteikköistä.

Matala silta

Itään päin lähtiessä joen ensimmäinen osa on pienen ja pyöreän järven kaltainen ja voi hetken tulla ihmetys, että mihin nyt? Rohkeasti vain tiesillan alta! Jos vesi olisi hirmuisen korkealla, voisi olla tiukat paikat, mutta luulen kosken vetävän niin hyvin, että laudalla makoillen mahtuu kyllä hienosti. Ensin vain pitää ottaa vähän vauhtia!

Maisemat

Joen rannalla on jokunen mökki, mutta vapaata rantaa on kyllä enemmistö. Rannat ovat hyvin vaihtelevia, löytyy suota, metsää ja upeita kallioitakin! Iltavalaistuksessa kaikki näytti lähes taianomaiselta! Emme tällä retkellä käyneet Syväjärven emmekä Koirajärven puolella vaan päätimme mennä niin kauas itään, kuin jaksaisimme. Ja niinpä jaksoimme ihan Pernjärven kannakselle asti. Loppupätkä on ihan pientä joenuomaa ja sen lopussa on pikkuruinen koski, josta vesi Pernjärvestä Pernjokeen laskee. Joenuoman rannassa kasvoi muuten kantarellejä. Emme niitä nyt tällä kertaa poimineet.

Nautiskelimme matkasta emmekä hätiköineet. Onneksi oli eväät, sillä matkaan kului reilusti yli kaksi tuntia. Ilma oli tyyni eikä vilu tullut. Toki olisi ollut varalla pusakkakin. 

Tässä on helmi paikka suppailijoille ja miksei kevyille kajakeillekin. Ei liian iso, mutta ei liian pienikään. Nauttikaa!

                                                👈Edelliseen tekstiin Seuraavaan seikkailuun👉