Punkaharju, Laukansaari ja Suomen metsämuseo Lusto

 Punkaharju, Laukansaari ja Suomen metsämuseo Lusto

Selailin retkeilypaikkoja, joihin pääsee yleisillä kulkuneuvoilla ja varsinkin junilla ja tämä kohde erottui edukseen. Suoraan retkeilyalueen sydämeen ja metsämuseo Luston portille pysähtyy pieni taajamajuna välillä Parikkala-Savonlinna. Ostin junaliput Salosta Lustoon ja takaisin ja ryhdyin suunnittelemaan parin yön reissua. Kaverikin innostui ja mikäs sen mukavampaa, kuin retki naisten kesken rauhakseen kauniissa ympäristössä!

Elokuun puolivälin ilma oli aivan täydellinen. Ei liian kuuma eikä liian kylmä, sopivasti aurinkoa ja sopivan pilvistä. Eikä juurikaan hyttysiä! Täydellinen riippumattoilukeli!

Leiriytyminen yöllä

Saavuimme pikkuruiselle Luston asemalle iltamyöhään ja pimeydessä läksimme etsimään sopivaa yöpymispaikkaa. Olin tiedustellut etukäteen, missä sopii yöpyä, sillä alueen eteläosa on luonnonsuojelualuetta, eikä siellä saa leiriytyä. Leiriytyminen on sen sijaan sallittua pohjoisosan tutkimuspuistossa. 

Kuljimme pienen matkaa hiekkatietä pois radan läheisyydestä ja hipsimme metsään ripustamaan riippukeinut. Otsalampun valossa se onkin jännää! Astuin melkein kantarellien päälle, mutta onneksi ne säästyivät, sillä aamulla niistä sai herkullisen aamiaisen. Seuraavan päivän suunnitelma oli käydä luonnonsuojelualueella, metsämuseossa ja Luston taideasemalla. Metsämuseon väki antoi jättää rinkat lippukassan vierelle ja niin pääsimme ilman painavia kantamuksia tutustumaan puistoon. 

Punkaharjun luonnonsuojelualue

Luonnonsuojelualue on historiallinen paikka. Suomen taiteiden suurmiehet kuten Topelius ja Runeberg viettivät aikaa näissä maisemissa ja suitsuttivat ylistystä niiden kauneudelle. Ja tottahan he puhuivat! Hiekkaharju tekee Puruveden saareen toisen pikku järven, Valkialammen ja muodostaa syviä lahtia ja pikku poukamia, joissa kasvaa kaislaa. Hiekkaharjua peittää kaunis männikkö. Alueella on muutamakin vanha hotelli. Hotelli Finlandia toimii nykyään vanhusten hoitokotina ja Valtionhotelli edelleen hotellina.

Uimme Potkusalmessa pienessä poukamassa ja kävelimme jyrkkiä polkuja ylös ja alas. Luonnon pihkantuoksusta tuli mieleen Paimion parantolaa ympäröivät mäntymetsät.

Suomen metsämuseo Lusto

Suomen metsämuseo Lusto esittelee paitsi metsää, myös ihmisten työtä metsässä. Valtavat metsäkoneet näyttävät dinosauruksilta, kun ne on tuotu sisätiloihin näytille. Lapsille ja lapsenmielisille löytyy paljon tekemistä ja juttuja joita voi koskea ja kokeilla. Myös metsäneläimet ovat läsnä näyttelyssä.

Luston ravintola on myös erinomainen! Voimme suositella paistettuja muikkuja!

Aseman taidelaituri

 Asema on taidenäyttelykäytössä ja teoksia löytyy ulkoa ja sisältä sekä pienistä sivurakennuksista. Alueella on myös pieni tsasouna. Paikka henkii ihanasti 1800-lukua ja mielessään voi nähdä rouvat pitkine hameineen ja aurinkovarjoineen kulkemassa asemalle vievää puiden varjostamaa kujaa ja pysähtyvän istumaan huvimajaan.

Laukansaaren retkeilyreitit

Laukansaaressa kulkee muutama eritasoinen reitti ja lisäksi hiekkateitä. Aluksi tutustuimme puulajipuiston uskomattoman moneen havupuumetsikköön. En enää edes muista mitä kuusia ja pihtoja ja muita erilaisia puita näimme. Metsiköiden reunalla on aina opastaulut karttoineen, sillä puita on monesta eri maailmankolkasta.

 Kiersimme lähes koko Hakinkierroksen yöpyen Karjalankalliolla. Siellä on iso laavu ja pöytäryhmiä upean järvinäkymän äärellä. Olikin vähän vaikeaa valita riippumattojen ripustuspaikka niin monesta erinomaisesta vaihtoehdosta. Illemmalla paikalle tuli myös yöpyjiä, jotka nukkuivat laavun leveillä penkeillä. Hauska yksityiskohta oli laavun penkeille tuodut räsymatot, joita oli useampi kerros.

Laavulta rantaan on melko jyrkkä kalliorinne, mutta vettä sentään pääsee hakemaan. Uiminen sitten olikin jo vähän haastavampaa, koska kalliot olivat tietysti liukkaat ja järven pohja täynnä teräviä lohkareita. Mutta kyllä me sentään jotenkin kastautumaan päästiin.

Illalla toinen meistä ihaili tähtiä ja toinen nukkui. Aamulla sitten toinen ihaili auringonnousua ja toinen veti sikeitä. Aamupalaksi luonto tarjosi tällä kertaa mustikoita.

Suomen pisin puu

Aamulla jatkoimme kierrosta Kokonharjun polulle. Metsä muuttuikin varsin jyhkeäksi ja aarnimetsämäiseksi. Täällä kasvaa myös Suomen pisin puu. Yli 47 metriä pitkä puu on euroopanlehtikuusi. 

Lopuksi tulimme tutkimuspuiston puulajipuistoon jossa ihastutti erityisesti käärmekuusi.

Kaiken kaikkiaan retki oli erittäin onnistunut yhdistelmä kulttuuria, historiaa, retkeilyä ja luontoa. Mukavaa oli huomata, että kuka tahansa voi matkustaa junalla keskelle retkeilyaluetta ja aloittaa patikoinnin suoraan junasta. Itselläni vaivaa edelleen jalkapohjat ja tällä retkelläkin kovimmat osuudet olivat tasaiset, kovat hiekkatiet. Mutta sopivasti tien reunan pehmeydessä kulkien selvisin kunnialla niistäkin.

Testiretki

Paitsi jalkojen niin myös retkeilyvälineiden osalta matka oli eräänlainen testiretki. Olin ostanut juuri ennen matkaa juomavesipussin. Olinkin oikein tyytyväinen ostokseeni, sillä kovien vesipullojen sijaan tämä sujahtaa rinkkaan paljon helpommin. Huomasimme myös, että ruokaa tuli kuljetettua aivan liikaa. Ensi kerralla sen osalta pitää tehdä parempi suunnitelma.

Esteettömyys

Osa poluista on esteettömiä ja osalle matkaa voi osallistua vaikka autossa istuen. Pohjoisesta lännen kautta etelään kulkeva osuus on kapeaa kinttupolkua, joten se ei ole esteetön.

Laavu ja huussi ovat esteettömiä ja autolla pääsee melko lähelle.

Kuvat: Kaarina Räikkönen ja kirjoittaja

👈Edelliseen tekstiin  Seuraavaan seikkailuun👉