Tornion ja Haaparannan aarteet

Aarteita

Polkupyörällä liikkuminen on siitä hyvä ympäristön tutkimustapa, että pääsee hiukan pidemmälle, voi pysähtyä ihmettelemään ja kuulee ja haistaa asioita. Lisäksi pääsee luikahtamaan jänniin paikkoihin joihin autolla ei ole asiaa. Tornio ja Haaparanta ovat helppoja pyöräilykaupunkeja, sillä keskustassakin liikennettä on hyvin vähän ja kevyenliikenteenväyliä löytyy hyvin. välimatkatkin ovat maltillisia. Tällä kertaa aarteita löytyi siis kaupunkiympäristöstä.

Tornio eli Tornion saari

Saarelta valitsin helmeksi Hedvig Eleonoran kirkon. Kirkko on saanut nimensä silloisen Ruotsin kuningattaren mukaan. Kirkko tunnetaan myös enkelten kirkkona, sillä sen kattoon on maalattu paljon enkelihahmoja. Kirkko vihittiin käyttöönsä 1686 ja se on rakennettu edellisen kirkon tuhouduttua tulipalossa. Kirkko on puinen ja sen paanukatto on rakennettu niin, että paanut muodostavat hauskan käpykuvion. Kirkossa ei saa sisällä valokuvata.

Kirkko ja kellotapuli ovat auki yleisölle kesäisin, mutta talviaikaan voit käydä tutustumassa sisätiloihin sunnuntaisin kirkonmenojen aikaan tai sitä ennen.

Toinen kirkko saarella on ortodoksinen Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko. Keltainen puurakennus sipulikupoleineen on siirretty nykyiselle paikalleen parin korttelin päästä. Alun perin Venäläisen varuskunnan kirkko on ehtinyt toimia maakuntamuseona kunnes se otettiin uudelleen käyttöön kirkkona 1987.

Alatornio

Alatornio on Torniota suurempi saari Tornionjoen suistossa. 1550-luvulla rakennettua kivikirkkoa on laajennettu 1797. Ristikirkon erikoisuus on alttari sakaran tyvessä eikä päädyssä, kuten yleensä on tapana. Kirkon torni on yksi Struven ketjun mittauspisteistä ja senkin takia suojeltu. Olemme käyneet etelämpänäkin Struven ketjun mittauspisteellä Kammiovuorella Sysmässä.

Kirkkomaan laidalla on suuri aittarakennus, jossa on Alatornion pitäjänmuseo. Kirkkojen tapaan sekin on avoinna pääosin vain kesäisin.

Pienen matkan päässä kirkosta on vanha pappila, jonka oven yläpuolella on puusta veistetty poron pää aitoine sarvineen.

Haaparanta

Haaparannassa ajelimme ilman ihmeempää päämäärää ja yllätyimme kovin tullessamme Haaparannan rautatieasemalle. 1919 valmistunut Ruotsin suurin maaseudulla sijaitseva asemarakennus on punatiilinen linna. Aikoinaan se katsottiin olevan Venäjänkaupan raja-asemana tärkeä ja siksi siitä rakennettiin komea. Asemalle tulee Suomesta leveät raiteet ja Euroopan standardiraiteet jatkuvat sillan yli Suomen puolelle.

Henkilöjunaliikenne oli poikki Ruotsin puolella lähes 30 vuotta, kunnes 2021 avattiin liikenne Luulajan ja Haaparannan välillä. Nyt odotetaan Suomen puolella raiteen viimeisten 20 kilometrin sähköistystä, jotta henkilöjunat voisivat jälleen kohdata Haaparannan upealla asemalla ja vaihtaa matkustajia.

Suosittelen käymään asemarakennuksen sisällä. Vanha sisustus on peruskorjattu ja upeat laatat ja portaikko ovat näkemisen arvoiset. Tekee mieli pukeutua sulkahattuun ja käsineisiin ja ripustaa aurinkovarjo kyynärtaipeeseen.

Eteisaulassa on taulut, jotka kertovat tekstein ja kuvin aseman historiasta.