Lähimetsäretkeily

Facebookissa on Lähimetsäretkeily-niminen ryhmä. Lähimetsä on itse kullekin omanlaisensa, yksi asuu torpassa synkän metsän keskellä, toisen lähimetsä on kaupungin laidalla oleva metsä, jossa kulkee valaistu pururata ja kolmas matkustaa lähimpään kansallispuistoon lähimetsäretkeilemään. Omalla tontillakin voi olla pikkuruinen puolen hehtaarin lähimetsä! Eläköön siis kaikki lähimetsät!

Syystä tai toisesta

Metsään mennään myös monesta syystä. Kuntoa kasvattamaan, mieltä tai metsää hoitamaan, koiraa, lapsia tai lapsenlapsia ulkoiluttamaan, metsästämään, valokuvaamaan, tekemään tutkimusta, sienestämään ja marjastamaan, yöpymään ja puita halaamaan, syömään eväitä sekä tämän blogin nimen mukaisesti aarteita löytämään. Se löytääkö aarteen luonnosta vai itsensä sisältä on jokaiselle retkelle lähdettäessä arvoitus.

Kuuletko ääniä?

Joku haluaa olla metsässä hiljaa, toinen laulelee ja viheltelee ja kolmas höpöttää koira- tai ihmiskaverille. Ääntä pidetään koska kerrankin saa laulaa ilman että kukaan kuulee, karhun karkoittamiseksi tai siksi että metsässä voi puhua tärkeistä asioista ilman ympäröiviä häiriötekijöitä. Hiljaa ollaan, koska kerrankin voidaan, kuullakseen luonnon ääniä ja siksi, että eläimet uskaltautuisivat kameran saataville.

Yksin tai yhdessä

Joku menee metsään yksin, toinen lemmikin kera, kolmas haluaa mukaan kaverin ja neljäs järjestää retkiä porukalle. Metsässä halutaan edetä omaan tahtiin, pysähtyä kun huvittaa ja lähteä kotiin, kun siltä tuntuu. Metsässä halutaan jakaa oma ihastus sieniin, maisemaan, tuoksuun ja tunnelmaan. Metsässä saadaan olla lemmikin kanssa niin höpsö, kuin huvittaa ja leikkiä sammalissa ja keltaisissa lehdissä ja kouluttaa koirasta sienikoira.

Ulkoa ja sisältä

Lähimetsässä käydään kerran vuodessa tai seitsemän kertaa viikossa. Tai sitten sinne ei pääse fyysisesti lainkaan, vaan seurataan metsän muuttumista vuodenaikojen mukaan asfaltoidulta tieltä tai ikkunasta. Lähimetsä voi silti olla kaikille tärkeä ja rakas.

Kaikki minun lähimetsäni

Minulle lähimetsä on ollut aikojen saatossa pienen saaren puolikkaan käkkärämäntyjen ja kallion sekoitus, omakotialueen laidalla oleva metsäsaareke, takapihan pururata, hiekkakuoppien täplittämä kangas, merenlahden rantaa reunustava ryteikkö ja nyt maaseudun peltojen keskeltä nousevat muinaiset röykkiöhautojen koristamat saaret.

Mennään metsään!

Kuva: Kaarina Räikkönen

Kuva: Kaarina Räikkönen

👈Edelliseen tekstiin      Seuraavaan seikkailuun👉