Etälenkkeily

Parin vuoden sisään tapahtui monta asiaa. Muutin toiseen kaupunkiin, siskoni lähti toiselle puolelle Suomea kouluun ja korona sulki meidät pieniin kupliimme. Lenkkeily kavereiden kanssa tuntui mahdottomalta. Muttei sitten ollutkaan. Uudet tavat retkeillä tulivat nopeasti kuvioihin.

Uudet tavat 

Tämä blogikin syntyi tuossa uudelleenjärjestelyn tuoksinassa. Sovimme kokonaisia retkipäiviä, -viikonloppuja ja pidempiäkin aikoja viettääksemme yhdessä luonnossa. Yksi innovaatioista on etälenkkeily. Etälenkkeily voi toki olla aivan kaupunkiympäristössä kävelyä, mutta myös luonnossa seikkailua. Nykyteknologia antaisi varmasti mahdollisuuksia vaikka millaisiin videoyhteyksiin, mutta minä olen tyytynyt ihan vain puhelimeen ja kuulokkeisiin.

Puhelin soi

Lähdetkö huomenna klo 15.00 etälenkille? WhatsApp-viesti ystävälle iltasella. Joo, käy! Tulee vastaukseksi. Sitten sovittuna ajankohtana puhelin soi ja kummallakin kolahtaa kotiovi selän takana ja askeleet suuntautuvat luontoon. Toisinaan pikalenkki on puoli tuntia, mutta useimmiten noin puolitoista. Välillä olen ajellut luontopoluille, joilla en ole vielä käynyt ja välillä kierrän läheisen Eeronpolun. 

Puhetta ja kuvia

Matkalla puhumme kaikesta maan ja taivaan välillä ja kerromme matkalla näkemistämme luonnon ihmeistä. Lähettelemme myös kuvia. Hei, täällä on hassu kasvi, mikä tää on? Katsomme kartasta toistemme sijaintia ja suunnittelemme seuraavia retkiä. Tällaisella etälenkillä tuli lenkkikaverilta käsky: kirjoita myös tästä! 

Innostuitko itse kokeilemaan etälenkkeilyä?

Tässä vaihtamamme kuvat tuolta retkeltä, jolloin minua käskettiin kirjoittaa etälenkkeilystä. Lenkkikaverina Emmin neulatyynyn Emmi Siilinjärven Hilma Haepakan luontoseikkailulla ja sen lähimaastossa.

Olen ylhäällä.

En menekään tuonne.

Ampukivi.

Mahdollinen röykkiöhautako?

Olen täällä!

Toisaalla tällaisia

ja toisaalla tällaisia.

Puro.

Ei houkuta kulkemaan.

Naavaparta.

👈Edelliseen tekstiin      Seuraavaan seikkailuun👉