Teijo, Jeturkasti

Kävin tekemässä pienen happihyppelyn Jeturkastin parkkipaikalta kumpaankin suuntaan. Jalkavaivan vuoksi en uskaltanut lähteä koko kierrokselle, vaan tein pistot. Jos koipi olisi sanonut sopimuksensa irti kesken kaiken, olisi matka autolle ollut lyhyt. Jalka toimi kuitenkin ihan hyvin ja nautin maisemista.

Esteetön reitti

Ensin lähdin Jeturkastin muinaisrannalle. Polku on merkitty esteetömäksi ja pyörätuolilla kuljettavaksi sinne asti. Kivituhka on tampattu kovaksi ja perillä on laiturimainen rakennelma, jolta voi muinaisrannan kivipeltoa ihailla. Paikalla on myös houkuttelevan näköinen kalusteryhmä evästelyä varten. Matkan varrelta löytyy myös taukopenkkejä.

Muinaisrannalta polku jatkuu todella haastavan näköisenä. En lähtenyt edes yrittämään rasittuneella jalallani.

Muinaisranta, kivijata ja pirunpelto

Kivimuodostelmalla on nimiä kuin rakkaalla lapsella. Muinaisranta on muodostanut kivipeltoja ja näitä löytyy Suomesta tuhansia. Osa on suojeltu, mutta jokaista muinaista kivirykelmää ei voida millään muinaismuistolain nojallakaan saada koskemattomaksi. Katsele tarkemmin: osa pirunpelloista on muodostunut pyöreämmistä kivistä kuin toiset. Meren rantaviiva on siis viipynyt toisissa kohdissa kauemmin, tuhansia vuosia kauemmin, kuin toisissa.

Kurkista Hakkuun. Valitse vaikkapa kohta Jäätikkösyntyiset maaperämuodostumat. Kuvan laidasta, +merkistä pääset valitsemaan karttatasoja.

Toiseen suuntaan

Parkkipaikalta Matildanjärven suuntaan reitti onkin aivan toisenlainen. Ensin kävellään suolla pitkospuita pitkin reippaan matkaa. Pitkospuut eivät ole kaikkein parhaimmassa kunnossa. Heti suon jälkeen kiivetään kalliolle. Siellä ihailin pientä kallioon muidostunutta halkeamaa. Kallion jälkeen kävellään mäntykankaalla ja päästään ihailemaan puroa. Aivan Matildanjärventielle asti en tällä kertaa mennyt.

👈Edelliseen tekstiin      Seuraavaan seikkailuun👉