Salo, Aromäki röykkiöhauta

Salo, Aromäen röykkiöhauta

Röykkiöhauta ikimäntyjen varjossa

Tämä kohde tuli vastaan Ylen artikkelissa, jossa kerrottiin luonnonsuojelualueista. Karttaa tutkailtuani totesin, että siellä on, yllätys yllätys, röykkiöhauta! Esimerkiksi Koivumäellä, Antinmäellä ja Viitankruunulla sekä Ilmusmäellä on mahtavat kivilatomukset ja niihin voisi melkeimpä olla näköyhteys tältä mäeltä.

Tälle kalliolle kannattaa kiivetä katsomaan erityisesti mahtavia mäntyjä. Käkkäräiset, paksut ja komeat männyt koristavat kallioista mäen lakea elävinä ja uskomattoman hienoina keloina.

Naapurikalliolta löytyi siirtolohkareen alta luolan tapainen, mutta kuitenkin niin pieni, etten sinne ängennyt. Polun varressa on myös hiekkamaahan juurakon alle kaivettu ketun tai mäyrän pesä. Ihan vieressä on sitten mäki nimeltä Ketunpesänmäki...

Luonnonsuojelualue

Tällä erää emme lähteneet luonnonsuojelualueen puolelle koluamaan jyrkänteitä, se saa jäädä tulevien retkien listalle. Kyllä se vähän kutkutti, sillä siellä on lukemani mukaan luolamuodostelmia...

Mäkiä ylös ja alas

Matkalla on geokätkökin ja vaihtelevaa maastoa. Jyrkkiä mäkiä, louhikkoa, lehtoa ja kangasmetsää pienten peltotilkkujen kirjavoimana. Lähes loppuun asti pääsee motouraa, mutta kaatuneet puut katkaisevat sen useassa kohdassa. Polun alku on käytöstä poistettua mopon jäljin koristeltua kuntorataa. Kohde ei siis ole esteetön, muttei umpimetsääkään, ellei aivan loppua kalliolle kiipeämistä oteta lukuun.

Parkkialue

Auton voi jättää jousiammuntaradan parkkipaikalle Maaluntien varteen. Jätimme silti perinteisen olemme metsässä, soita numeroon -lapun varmuuden vuoksi auton ikkunalle, jos auto jotakuta häiritsee. Kerran on soitettukin, vaikka kuinka pähkäilin, että tässä olen varmasti pois tieltä. Niinpä suuri tukkiauto ei aivan mahtunutkaan autoni ohi ja kuski soitti. Onneksi olin kykkimässä mustikkamättäällä ja kipaisin paikalle alta minuutin.